Sain siskolta nipun punaista mangoldia. En ole sitä aiemmin valmistanut, näyttää punajuuren lehdiltä, raakana maistuukin punajuuren lehdiltä ja maalta. Mutta, mangoldi pitääkin kypsentää.

Siis kokeilemaan.

Heitin paistinpannulle pikkuisen oivariinia  ja heitin huuhdellut ja pilkotut mangoldinlehdet sekaan. Maistelin, mutta ei vielä kolahtanut.  Olin saanut siskolta myös upeaa rapsakaa kesäkurpitsaa, pientä ja napakkaa, vähän erikoisempaa lajia, vaaleanvihreää ja valkoista väriltään.. Viipaloin ja suikaloin noin puolikkaan ja heitin pannulle mangoldin sekaan. Eikä maistunut vieläkään miltään.

Jostain syystä tämä blogi saa minut aina ajattelemaan kasvisvaihtoehtoja. Siis, kaapissa on kevään uuden hullaantumiseni jäljilta kahta lajia soijarouhetta: vaaleaa ja tummaa. Lisäsin pannulle noin  1,5 desiä soijarouhetta ja jatkoin kuumentamista ja paahtamista. Maustoin pienellä määrällä suolaa ja soijakastiketta ja lisäsin  pari desiä vettä. Mutta jotain puuttui yhä. Pakkasessa oli nyytti itse kuivattua 'aurinkokuivattua' tomaattia.  Pilkoin saksilla noin puoli desiä tomaattia sekaan. Ja jo alkoi tapahtua. Tomaatti täydensi makuja ja sitoi niitä. Mangoldi alkoi kypsyä  ja oli sekä hyvän makuista että mukavan napakkaa syömistä. Soijarouhe kypsyi, imi itseenä nestettä ja sulautui muihin makuihin.

Hellalla oli  kattilallinen tavallista makaroonia keitettynä valmiiksi koiranpoikien ruoan pohjaksi. Kähvelsin hurttien makaroonista noin puoli litraa ja sekoitin pannulle.  Ja nam. Maukasta makaroonipataa, josta saisi herkullisen kasvismakaroonilaatikon, jos lisäisi munamaitoa ja kypsentäisi vielä uunissa. Tyydyin lisäämään pikkuisen kermaviiliä ja söin hyvällä ruokahalulla. Satsista jää vielä huomiseksi evääksikin.

Tuosta mangoldista vielä. Ostin säälistä neljä tosi surkeaa mangoldin alkua ja olen niitä hoitanut kasvihuoneessa. Kasvavat ja ovat isoja ja komeita (ja kohta ne syödään pois). Mutta: olen keksinyt uuden sanonnan: Juo kuin mangoldi. Ne nimittäin on tosi juoppoja, jos ei kerran päivässä muista antaa runsaasti vettä, niin lehdet lojuu pitkin pöytää. Ainoa onni on, että ne on aina ryhdistäytyneet alta aikayksikön, kun pelastavaa vettä on ollut saatavilla.

Siis seuraava mangoldi-juttu tulee, kun raaskin omani kasvihuoneesta käyttää;)