Aloitin tämän blogin kirjoittamisen noin kuukausi sitten. Tarkoitukseni oli olla vaihtoehtoinen blogi elitistisille ruokajutuille, joissa käytetään ainakin  tuoretta tonnikalaa, vuohenjuustoa ja kvinoaa (niin mitä se sitten lieneekään) lähes joka reseptissa. Tarkoitus oli olla blogi, jossa tehdään tavallista, kohtuuhintaista hyvänmakuista kotiruokaa.

Mutta mitä on tapahtunut kuukaudessa. Olen joutunut reivaamaan kurssiani melkoisesti. Olen saanut palautetta (suuri KIITOS siitä), uusia linkkejä ja vinkkejä siitä, mitä halutaan ja millainen on todellisuus osalle meistä. Meillä kaikilla ei mene hyvin, ei edes kohtuullisesti.

Olen saanut uusia ystäviä!  Omalla ristiretkellään oleva Jan T. http://europerpaiva.blogspot.com/ :  saanhan kutsua Sinua ystäväkseni. Toinen orastava ystävyyteni, Elämäni valo http://valo.blogit.fi/  -blogi hiljeni; jos luet tämän niin kuulethan: Sinua kaivataan. Löysin myös bogiin "Lenkkiä leipäjonosta" http://leipajono.blogspot.com/  , jossa  kiihkoilematta, hienosti mutta realistisesti kerrotaan ruokajonojen ja jonottajien arjesta, iloista ja vastoinkäymisistä. Kiitos blogista ja jaksathan jatkaa!

On ollut iloa siitä, kun on kiitetty vinkeistä arkeen. On ollut iloa, että se mitä olen oppinut äidiltäni ja harrastaessani ruokaa, on ollut hyödyksi. On pyydetty myös hinta-arvioita ruokien suhteen, joskus olen sen pystynyt antamaan, en aina. Hinnat vaihtelevat todella paljon kaupan,   valikoiman ja tarjousten suhteen.  

Tämä kuukausi on ollut ruokamatka toiseen todellisuuteen. Minun on yhä vaikeampi lukea lehtien ruokapalstoja ajattelematta raaka-aineiden tai aterioiden hintaa ja sitä, että kaikilla meillä ei ole varaa niihin. Monissa lehtien ruokaohjeissa on joku  yksittäinen mauste tai raaka-aine, joka maksaa yhtä paljon kuin koko muu ruoka; onko siinä mitään järkeä. 

Nykyhallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma. Blogini pääsi linkiksi  ohjelman virallisen blogin Sanoja lautaselta sivuille  http://sanojalautaselta.blogspot.com/  , suuri KIITOS siitä. Luin tänään uudelleen hankkeen ohjelmaa ja tavoitteita. Olisiko niin, että  tavoitteet on kirjattu silloin, kun meillä vielä meni hyvin Suomessa ja suuressa maailmassa,  noin yleisesti.

Pelkään pahoin, että paljon puhuttu yhteiskunnan kahtia jakautuminen on tämän laman ja ruoan hinnan kallistumisen myötä pahentunut huomattavasti. Voisiko hallitusohjelman suomalaisen ruokakulttuurin edistämishankkeeseen ottaa mukaan myös ruohonjuuritason yhteiskunnallinen ja sosiaalinen näkökulma.