Kevät tulee täydellä voimalla - puut ovat hiirenkorvalla ja maasta tunkee vihreitä versoja. Olen päättänyt pyhittää tämän kevään ja kesän villiyrtteihin tutustumiseen, omatoimisesti sekä käymällä jonkun yrttikurssin.

Maasta tunkee hienoja liuskaisia lehtiruusukkeita. Mielikuvani on, että ne olisivat vuohenputken versoja. Siis asiaa tutkimaan. Kasvioppaat puhuvat määritysoppejaan, ei niistä vielä päässyt pitkälle; kasvin pitäisi olla kookkaampi. Netistä löytyi videonpätkä ja luonnonsuojelijoiden vinkkejä, niiden perusteella uskalsin luottaa, että versot todella olivat vuohenputkea. Kauniin vihreät, tuoksuvat lehdykät huuhtelin kevyesti, linkosin salaattilingolla ja leikkelin silpuksi uusilla yrttisaksillani (joo,joo, turhuuksien turhuus sanoisi saarnaaja; mutta hienoa silppua niillä syntyi). Lisäksi leikkasin tuoretta kurkkua ohuiksi viipaleiksi ja sitten ohuiksi suikaleiksi ja sekoitin yrtteihin. Pienenpieni ripaus suolaa ja pieni loraus rypsiöljyä. Vielä tippa sitruunamehua. Vielä väriksi pikkuisen tomaattia, salaatin 'pyöräytys' ja sitten vain nauttimaan.

Maukasta, aromaattista. Kurkku hieman loiventaa vuohenputken omaa aromia. Pieni määrä suolaa ja sitruunaa herättää makuja.

Kurssin jälkeen olen ensi keväänä varmempi yrttikauden aloituksessa.

Salaatti oli hyvää sellaisenaan, en ehtinyt muuta siihen rinnalle laittaa, kun oli kiire  maistella.