Äidillä oli aina tarjolla kiisseliä, johtui varmasti siitä, että marjoja ja mehua oli tuolloin oman puutarhan satona. Useilla meillä taitaa pakastimessa olla marjoja, joiden  käyttö talven mittaan unohtuu. Ja ehkä on mehupullokin, mummolasta saatu tai itse keitetty.

Kiisselin perusohje on 1 litra mehua, joka suurustetaan 5 ruokalusikallisella perunajauhoa. Perunajauholla suurustaminen vaatii hieman harjoittelua, ettei tule kokkareita.  Mehu voi olla joko kotimehua laimennettuna ihan hieman tai vaikka tuoremehua. Lisäksi otetaan pakastimesta tuoremarjoja.

Kuumennetaan kattilassa n. 8dl mehusta kiehumispisteeseen. Jäljelle jääneeseen  kahteen desiin sekoitetaan 5 ruokalusikallista perunajauhoa, niin, että kaikki perunajauho on tasaisena mehun seassa (perunajauholla on paha tapa valua pohjalle tiukaksi kerrokseksi, heti kun lakkaa sekoittamasta).

Kun mehu kiehuu, nostetaan kattila pois levyltä. Kaadetaan suurusneste kapeana nauhana kiisseliin ja sekoitetaan koko ajan kevyesti  vispilällä. Kun kaikki suurus on seassa, nostetaan kattila levylle ja annetaan kiisselin kiehahtaa kevyesti eli kuplia hieman. Köksämaikka aina korosti, että perunajauhon kypsymisaika on nolla sekuntia, eli ei keitetä, annetaan vaan just kiehahtaa.

Kuumaan kiisseliin lisätään pakastemarjat. Pinnalle ripaus sokeria, jottei kiisseliin synny kuivaa kalvoa. Jäähdytetään ja tarjotaan kylmänä. Vanhaan aikaa pinnalle laitettiin vielä kermavaahtokoristelu.