Maitohorsman huiskeat versot nousevat kovaa vauhtia maasta. Nuorta horsmanversoa verrataan parsaan - eikä turhaan. Kerätään nippu versoja, max 20 cm korkeita, vaikkapa 10 kappaletta annokseen. Ovat niin pieniä ja hentoja, että annoksessa voi olla aika monta.

Kiehautetaan nopeasti miedossa suolavedessä. Nostetaan parsat vedestä, jäähdytetaan nopeasti siivilässä juoksevan kylmän veden alla. Tällainen nopea jäähdytys pätee moneen vihannekseen ja kasvikseen - näin se säilyttää värinsä eikä muutu vihreänruskeaksi eikä jatka kypsymistä mössöksi asti. 

Alkupalaan tarvitaan vielä kinkkua ohuenohuina siivuina sekä jotain tuorejuustoa tai vastaavaan. Minulla on jäänyt pieni pala vuohenjuustoa, joten käytin sen.  Levita kinkkusiivu leivinlaudalle. Aseta villiparsat siivun keskelle nippuna, niin, että huiskeet jäävät ulkopuolelle. Laita pieni nokare pehmeää juustoa parsojen päälle. Ja rullaa kinkku parsojen ympärille.

Tämän voi nauttia kylmänä alkupalana ihan näin tällaisenaan tai sitten käyttää rullat nopeasti uunissa n. 175 astetta ja viisi-kymmenen minuuttia, niin että kuumenee, kinkku alkaa rusottaa ja juusto sulaa rullan sisällä.

Kinkun tilalla voi käyttää savuporoa, paistia tai muuta leikettä. Jollei satu olemaan tuorejuuston tyyppistä juustoa, voi raastaa kiinteästä juustosta raastetta niin sisään kuin rullien päällekin.

Mutta, nyt on jo kiire: viimeistään ensi viikonloppuna pitää käydä tämän villiherkun pariin.

 Kevät puskee esille, muuttuu kohta kesäksi. Nyt on  jo kiire kevään villiyrttien kimppuun.

Voikukat ovat alkanee jo pikkuhiljaa kukkia, mutta vielä löytyy myös nuppuja. Kaikkein kauneimpia ja makeimpia ovat vaaleanvihreät hennöt nuput lehtiruusukkeen keskella. Kaivoin niitä irti perunankuorimaveitsen terällä;), lisäksi keräsin jo pienen varren kasvattaneita nuppujakin, varret tosin katkotaan pois.

Kiehautin nuput nopeasti miedossa suolavedessä. Nautin villin ruusukaali-ateriani pelkän voin kera. Maku on nautinnollisen hyvä, kuin parasta ruusukaalia, mutta ilman kaalin kurjia hajuja.

Ihanasta elämyksestä riehaantuneena keräsin muutaman litran lisää nuppuja, ryöppäsin nopeasti, jäähdytin pikaisesti kylmän juoksevan veden alla ja pakastin annospusseihin. Eksotiikkaa talveen;)

Seuraavaksi käymme villiparsan kimppuun....

Maasta tunkee hienoja liuskaisia lehtiruusukkeita. Mielikuvani on, että ne olisivat vuohenputken versoja. Siis asiaa tutkimaan. Kasvioppaat puhuvat määritysoppejaan, ei niistä vielä päässyt pitkälle; kasvin pitäisi olla kookkaampi. Netistä löytyi videonpätkä ja luonnonsuojelijoiden vinkkejä, niiden perusteella uskalsin luottaa, että versot todella olivat vuohenputkea. Kauniin vihreät, tuoksuvat lehdykät huuhtelin kevyesti, linkosin salaattilingolla ja leikkelin silpuksi uusilla yrttisaksillani (joo,joo, turhuuksien turhuus sanoisi saarnaaja; mutta hienoa silppua niillä syntyi). Lisäksi leikkasin tuoretta kurkkua ohuiksi viipaleiksi ja sitten ohuiksi suikaleiksi ja sekoitin yrtteihin. Pienenpieni ripaus suolaa ja pieni loraus rypsiöljyä. Vielä tippa sitruunamehua. Vielä väriksi pikkuisen tomaattia, salaatin 'pyöräytys' ja sitten vain nauttimaan.

Maukasta, aromaattista. Kurkku hieman loiventaa vuohenputken omaa aromia. Pieni määrä suolaa ja sitruunaa herättää makuja.

Kurssin jälkeen olen ensi keväänä varmempi yrttikauden aloituksessa.

Salaatti oli hyvää sellaisenaan, en ehtinyt muuta siihen rinnalle laittaa, kun oli kiire  maistella.

Joulua odotellessa voi vielä nauttia pikkujoulun herkuista; edullista ja maukasta saa vaikkapa broilerista. Jamie Oliver (niin niin, katson aina kun vain mahdollista hänen ohjelmiaan) kypsentää usein linnut kokonaisina luineen ja vasta paistamisen jälkeen irrottaa luut. Broilersalaatti tulee monta kertaa edullisemmaksi ja maukkaammaksi, kun sen valmistaa itse luineen paistetusta broilerista. Salaatin kanaksi käy rintapalat luineen tai vielä paremmin koipi-reisipalat. Paistetaan n. 200 asteessa n. tunti, alennetaan lämpö 150 asteeteen ja annetaa kypsyä vielä toinen tunti. (Paistaminen käy mainiosti myös paistopussissa, niin tulee  vähemmän sotkua ja tiskia;) Jäähdytetaan koivet, haaleina on helpointa irrottaa lihat. Jos jäähdyttää paistetun broilerin ensin jääkaappikylmäksi, on lihojen irrottaminen hieman työläämpää. Pilkotaan broilerinlihat mieleisen kokoisiksi suupaloiksi salaattiin.  

Salaattiin tarvitset

- broileria palasina tai kuutioina (esim. kolmen koiven pakkaus)

- säilykepersikkaa kuutioina (esim. yksi purkki)

- tuoretta porkkanaa raastettuna (esim. 2-3 kpl)

- tuoretta kesäkurpitsaa raastettuna (yksi iso tai 3-4 pientä)

(- keitettyä riisiä tai pastaa)

Sekoita broilerpalaset, persikkakuutiot, porkkanaraaste ja kesäkurpitsasilppu. Voit lorauttaa hieman lientä persikkapurkista kosteuttamaansalaattia, jos niin haluat. Riisi tai pasta tekee salaatista ruokaisamman, mutta itse jätän sen pois ja nautin sen  sijaan lisänä patonkia tai leipäkuutioita, krutonkeja.

Bon appetit;)

ps. ne nahkat ne vasta hyviä on siellä salaatissa, mutta syntisen rasvaisia.

pps. kanaa paistaessa pannulle kertyneen rasvan voi käyttää keiton tai kastikkeen pohjana, pakasta pienissä erissä ja käytä ruokien maustamiseen kalliiden fondien  tai liemikuutioiden sijaan 

ppps. kun kanan paistinliemi on jäähtynyt, voi siitä kuoria sen pahimman rasvan pois ja jäljelle jää hyvää fondiainesta

Siis kokeilemaan.

Heitin paistinpannulle pikkuisen oivariinia  ja heitin huuhdellut ja pilkotut mangoldinlehdet sekaan. Maistelin, mutta ei vielä kolahtanut.  Olin saanut siskolta myös upeaa rapsakaa kesäkurpitsaa, pientä ja napakkaa, vähän erikoisempaa lajia, vaaleanvihreää ja valkoista väriltään.. Viipaloin ja suikaloin noin puolikkaan ja heitin pannulle mangoldin sekaan. Eikä maistunut vieläkään miltään.

Jostain syystä tämä blogi saa minut aina ajattelemaan kasvisvaihtoehtoja. Siis, kaapissa on kevään uuden hullaantumiseni jäljilta kahta lajia soijarouhetta: vaaleaa ja tummaa. Lisäsin pannulle noin  1,5 desiä soijarouhetta ja jatkoin kuumentamista ja paahtamista. Maustoin pienellä määrällä suolaa ja soijakastiketta ja lisäsin  pari desiä vettä. Mutta jotain puuttui yhä. Pakkasessa oli nyytti itse kuivattua 'aurinkokuivattua' tomaattia.  Pilkoin saksilla noin puoli desiä tomaattia sekaan. Ja jo alkoi tapahtua. Tomaatti täydensi makuja ja sitoi niitä. Mangoldi alkoi kypsyä  ja oli sekä hyvän makuista että mukavan napakkaa syömistä. Soijarouhe kypsyi, imi itseenä nestettä ja sulautui muihin makuihin.

Hellalla oli  kattilallinen tavallista makaroonia keitettynä valmiiksi koiranpoikien ruoan pohjaksi. Kähvelsin hurttien makaroonista noin puoli litraa ja sekoitin pannulle.  Ja nam. Maukasta makaroonipataa, josta saisi herkullisen kasvismakaroonilaatikon, jos lisäisi munamaitoa ja kypsentäisi vielä uunissa. Tyydyin lisäämään pikkuisen kermaviiliä ja söin hyvällä ruokahalulla. Satsista jää vielä huomiseksi evääksikin.

Tuosta mangoldista vielä. Ostin säälistä neljä tosi surkeaa mangoldin alkua ja olen niitä hoitanut kasvihuoneessa. Kasvavat ja ovat isoja ja komeita (ja kohta ne syödään pois). Mutta: olen keksinyt uuden sanonnan: Juo kuin mangoldi. Ne nimittäin on tosi juoppoja, jos ei kerran päivässä muista antaa runsaasti vettä, niin lehdet lojuu pitkin pöytää. Ainoa onni on, että ne on aina ryhdistäytyneet alta aikayksikön, kun pelastavaa vettä on ollut saatavilla.

Siis seuraava mangoldi-juttu tulee, kun raaskin omani kasvihuoneesta käyttää;)

Lehdissä on ollut viime aikoina artikkeleita, joissa on moitittu sitä, että kasvissyöjille tarjotaan aina vaan kevyitä tuoresalaatteja ja vielä pieninä annoksina. Kasvisruoan ollessa jo itsessään kevyttä (jollei hölvää juustoraasteita ja kermoja kohtuuttomasti;), pitäisi kasvisvaihtoehdon sisältää ruokaisiakin komponentteja. Tämä pastasalaatti kehiteltiin yhdessä kasvissyöjä-ystäväni kanssa:

Pasta-papusalaatti

- kolmiväripastaa (kyllä tavallinenkin käy, tämä on vaan kauniinpaa)
- mustia papuja
- maissia
- herkkusieniä

lisäksi voi laittaa esim.:
- suolakurkkua, kaprista, paprikaa, juustokuutioita tms. maun mukaan

Kastikkeeksi sopii öljy-viinietikka -kastike tai vaikkapa sinappinen salaattikastike

Tämän salaatin  voi valmistaa mainiosti  myös gluteenittomana käyttämällä gluteenitonta pastaa.

Tämä salaatti on ihan kelpo ateria sellaisenaankin, mutta on hyvää myös grilliruoan lisukkeena.