Maitohorsman huiskeat versot nousevat kovaa vauhtia maasta. Nuorta horsmanversoa verrataan parsaan - eikä turhaan. Kerätään nippu versoja, max 20 cm korkeita, vaikkapa 10 kappaletta annokseen. Ovat niin pieniä ja hentoja, että annoksessa voi olla aika monta.

Kiehautetaan nopeasti miedossa suolavedessä. Nostetaan parsat vedestä, jäähdytetaan nopeasti siivilässä juoksevan kylmän veden alla. Tällainen nopea jäähdytys pätee moneen vihannekseen ja kasvikseen - näin se säilyttää värinsä eikä muutu vihreänruskeaksi eikä jatka kypsymistä mössöksi asti. 

Alkupalaan tarvitaan vielä kinkkua ohuenohuina siivuina sekä jotain tuorejuustoa tai vastaavaan. Minulla on jäänyt pieni pala vuohenjuustoa, joten käytin sen.  Levita kinkkusiivu leivinlaudalle. Aseta villiparsat siivun keskelle nippuna, niin, että huiskeet jäävät ulkopuolelle. Laita pieni nokare pehmeää juustoa parsojen päälle. Ja rullaa kinkku parsojen ympärille.

Tämän voi nauttia kylmänä alkupalana ihan näin tällaisenaan tai sitten käyttää rullat nopeasti uunissa n. 175 astetta ja viisi-kymmenen minuuttia, niin että kuumenee, kinkku alkaa rusottaa ja juusto sulaa rullan sisällä.

Kinkun tilalla voi käyttää savuporoa, paistia tai muuta leikettä. Jollei satu olemaan tuorejuuston tyyppistä juustoa, voi raastaa kiinteästä juustosta raastetta niin sisään kuin rullien päällekin.

Mutta, nyt on jo kiire: viimeistään ensi viikonloppuna pitää käydä tämän villiherkun pariin.

 Kevät puskee esille, muuttuu kohta kesäksi. Nyt on  jo kiire kevään villiyrttien kimppuun.

Voikukat ovat alkanee jo pikkuhiljaa kukkia, mutta vielä löytyy myös nuppuja. Kaikkein kauneimpia ja makeimpia ovat vaaleanvihreät hennöt nuput lehtiruusukkeen keskella. Kaivoin niitä irti perunankuorimaveitsen terällä;), lisäksi keräsin jo pienen varren kasvattaneita nuppujakin, varret tosin katkotaan pois.

Kiehautin nuput nopeasti miedossa suolavedessä. Nautin villin ruusukaali-ateriani pelkän voin kera. Maku on nautinnollisen hyvä, kuin parasta ruusukaalia, mutta ilman kaalin kurjia hajuja.

Ihanasta elämyksestä riehaantuneena keräsin muutaman litran lisää nuppuja, ryöppäsin nopeasti, jäähdytin pikaisesti kylmän juoksevan veden alla ja pakastin annospusseihin. Eksotiikkaa talveen;)

Seuraavaksi käymme villiparsan kimppuun....

Kevät tulee täydellä voimalla - puut ovat hiirenkorvalla ja maasta tunkee vihreitä versoja. Olen päättänyt pyhittää tämän kevään ja kesän villiyrtteihin tutustumiseen, omatoimisesti sekä käymällä jonkun yrttikurssin.

Maasta tunkee hienoja liuskaisia lehtiruusukkeita. Mielikuvani on, että ne olisivat vuohenputken versoja. Siis asiaa tutkimaan. Kasvioppaat puhuvat määritysoppejaan, ei niistä vielä päässyt pitkälle; kasvin pitäisi olla kookkaampi. Netistä löytyi videonpätkä ja luonnonsuojelijoiden vinkkejä, niiden perusteella uskalsin luottaa, että versot todella olivat vuohenputkea. Kauniin vihreät, tuoksuvat lehdykät huuhtelin kevyesti, linkosin salaattilingolla ja leikkelin silpuksi uusilla yrttisaksillani (joo,joo, turhuuksien turhuus sanoisi saarnaaja; mutta hienoa silppua niillä syntyi). Lisäksi leikkasin tuoretta kurkkua ohuiksi viipaleiksi ja sitten ohuiksi suikaleiksi ja sekoitin yrtteihin. Pienenpieni ripaus suolaa ja pieni loraus rypsiöljyä. Vielä tippa sitruunamehua. Vielä väriksi pikkuisen tomaattia, salaatin 'pyöräytys' ja sitten vain nauttimaan.

Maukasta, aromaattista. Kurkku hieman loiventaa vuohenputken omaa aromia. Pieni määrä suolaa ja sitruunaa herättää makuja.

Kurssin jälkeen olen ensi keväänä varmempi yrttikauden aloituksessa.

Salaatti oli hyvää sellaisenaan, en ehtinyt muuta siihen rinnalle laittaa, kun oli kiire  maistella.

Joulua odotellessa voi vielä nauttia pikkujoulun herkuista; edullista ja maukasta saa vaikkapa broilerista. Jamie Oliver (niin niin, katson aina kun vain mahdollista hänen ohjelmiaan) kypsentää usein linnut kokonaisina luineen ja vasta paistamisen jälkeen irrottaa luut. Broilersalaatti tulee monta kertaa edullisemmaksi ja maukkaammaksi, kun sen valmistaa itse luineen paistetusta broilerista. Salaatin kanaksi käy rintapalat luineen tai vielä paremmin koipi-reisipalat. Paistetaan n. 200 asteessa n. tunti, alennetaan lämpö 150 asteeteen ja annetaa kypsyä vielä toinen tunti. (Paistaminen käy mainiosti myös paistopussissa, niin tulee  vähemmän sotkua ja tiskia;) Jäähdytetaan koivet, haaleina on helpointa irrottaa lihat. Jos jäähdyttää paistetun broilerin ensin jääkaappikylmäksi, on lihojen irrottaminen hieman työläämpää. Pilkotaan broilerinlihat mieleisen kokoisiksi suupaloiksi salaattiin.  

Salaattiin tarvitset

- broileria palasina tai kuutioina (esim. kolmen koiven pakkaus)

- säilykepersikkaa kuutioina (esim. yksi purkki)

- tuoretta porkkanaa raastettuna (esim. 2-3 kpl)

- tuoretta kesäkurpitsaa raastettuna (yksi iso tai 3-4 pientä)

(- keitettyä riisiä tai pastaa)

Sekoita broilerpalaset, persikkakuutiot, porkkanaraaste ja kesäkurpitsasilppu. Voit lorauttaa hieman lientä persikkapurkista kosteuttamaansalaattia, jos niin haluat. Riisi tai pasta tekee salaatista ruokaisamman, mutta itse jätän sen pois ja nautin sen  sijaan lisänä patonkia tai leipäkuutioita, krutonkeja.

Bon appetit;)

ps. ne nahkat ne vasta hyviä on siellä salaatissa, mutta syntisen rasvaisia.

pps. kanaa paistaessa pannulle kertyneen rasvan voi käyttää keiton tai kastikkeen pohjana, pakasta pienissä erissä ja käytä ruokien maustamiseen kalliiden fondien  tai liemikuutioiden sijaan 

ppps. kun kanan paistinliemi on jäähtynyt, voi siitä kuoria sen pahimman rasvan pois ja jäljelle jää hyvää fondiainesta

Sain siskolta nipun punaista mangoldia. En ole sitä aiemmin valmistanut, näyttää punajuuren lehdiltä, raakana maistuukin punajuuren lehdiltä ja maalta. Mutta, mangoldi pitääkin kypsentää.

Siis kokeilemaan.

Heitin paistinpannulle pikkuisen oivariinia  ja heitin huuhdellut ja pilkotut mangoldinlehdet sekaan. Maistelin, mutta ei vielä kolahtanut.  Olin saanut siskolta myös upeaa rapsakaa kesäkurpitsaa, pientä ja napakkaa, vähän erikoisempaa lajia, vaaleanvihreää ja valkoista väriltään.. Viipaloin ja suikaloin noin puolikkaan ja heitin pannulle mangoldin sekaan. Eikä maistunut vieläkään miltään.

Jostain syystä tämä blogi saa minut aina ajattelemaan kasvisvaihtoehtoja. Siis, kaapissa on kevään uuden hullaantumiseni jäljilta kahta lajia soijarouhetta: vaaleaa ja tummaa. Lisäsin pannulle noin  1,5 desiä soijarouhetta ja jatkoin kuumentamista ja paahtamista. Maustoin pienellä määrällä suolaa ja soijakastiketta ja lisäsin  pari desiä vettä. Mutta jotain puuttui yhä. Pakkasessa oli nyytti itse kuivattua 'aurinkokuivattua' tomaattia.  Pilkoin saksilla noin puoli desiä tomaattia sekaan. Ja jo alkoi tapahtua. Tomaatti täydensi makuja ja sitoi niitä. Mangoldi alkoi kypsyä  ja oli sekä hyvän makuista että mukavan napakkaa syömistä. Soijarouhe kypsyi, imi itseenä nestettä ja sulautui muihin makuihin.

Hellalla oli  kattilallinen tavallista makaroonia keitettynä valmiiksi koiranpoikien ruoan pohjaksi. Kähvelsin hurttien makaroonista noin puoli litraa ja sekoitin pannulle.  Ja nam. Maukasta makaroonipataa, josta saisi herkullisen kasvismakaroonilaatikon, jos lisäisi munamaitoa ja kypsentäisi vielä uunissa. Tyydyin lisäämään pikkuisen kermaviiliä ja söin hyvällä ruokahalulla. Satsista jää vielä huomiseksi evääksikin.

Tuosta mangoldista vielä. Ostin säälistä neljä tosi surkeaa mangoldin alkua ja olen niitä hoitanut kasvihuoneessa. Kasvavat ja ovat isoja ja komeita (ja kohta ne syödään pois). Mutta: olen keksinyt uuden sanonnan: Juo kuin mangoldi. Ne nimittäin on tosi juoppoja, jos ei kerran päivässä muista antaa runsaasti vettä, niin lehdet lojuu pitkin pöytää. Ainoa onni on, että ne on aina ryhdistäytyneet alta aikayksikön, kun pelastavaa vettä on ollut saatavilla.

Siis seuraava mangoldi-juttu tulee, kun raaskin omani kasvihuoneesta käyttää;)

Lehdissä on ollut viime aikoina artikkeleita, joissa on moitittu sitä, että kasvissyöjille tarjotaan aina vaan kevyitä tuoresalaatteja ja vielä pieninä annoksina. Kasvisruoan ollessa jo itsessään kevyttä (jollei hölvää juustoraasteita ja kermoja kohtuuttomasti;), pitäisi kasvisvaihtoehdon sisältää ruokaisiakin komponentteja. Tämä pastasalaatti kehiteltiin yhdessä kasvissyöjä-ystäväni kanssa:

Pasta-papusalaatti

- kolmiväripastaa (kyllä tavallinenkin käy, tämä on vaan kauniinpaa)
- mustia papuja
- maissia
- herkkusieniä

lisäksi voi laittaa esim.:
- suolakurkkua, kaprista, paprikaa, juustokuutioita tms. maun mukaan

Kastikkeeksi sopii öljy-viinietikka -kastike tai vaikkapa sinappinen salaattikastike

Tämän salaatin  voi valmistaa mainiosti  myös gluteenittomana käyttämällä gluteenitonta pastaa.

Tämä salaatti on ihan kelpo ateria sellaisenaankin, mutta on hyvää myös grilliruoan lisukkeena.

Blogistaniassa on muutamaan otteeseen vastaan tullut nyt kevään aikana keskustelua ja reseptejä jääpaistista tai linnapaistista, jolla nimellä itse aiemmin tämän paistin valmistustavan tunsin. Tämä ohje  sopii laiskahkoon kesäiseen ruoanlaittoon, ei tarvitse paljoa tehdä tai vahtia ja hyvää tulee.

Jääpaistiin tarvitaan kohtalaisen kokoinen palanen naudan tai riistan paistia (1 - 1,5 - 3,5 kg ) ulkofilettä tai vastaavaa. Blogistanisassa joku on tehnyt jääpaistin myös possusta ja hyvää kuulemma tulee niinkin.

Pakastimesta otettu jäinen paisti laitetaan uuniin aluksi 150 asteeseen noin tunniksi, sen jälkeen uunin lämpötila lasketaan n. 80-100 asteeseen. Paisti kypsyy uunissa tuntikausia, sen voi hyvin laittaa uuniini illalla nukkumaan käydessä ja aamulla se on kystä kyllä. Paistiin voi tökätä paistilämpömittarin siinä vaiheessa kun se lihaan uppoaa.

Kun paisti on saavuttanut sopivan kypsyyden paistomittarin mukaan, se upotetaan kiehuvan kuumaan mausteliemeen  ja jätetään maustumaan ja jäähtymään pikkuhiljaa. Paisti imee itseenä mausteliemen maut todella ihanasti.

Itse keitin seuraavanlaista maustelientä

- vettä n. 1,5 litraa
- 4 yrttiliemikuutiota
- iso loraus soijakastiketta
- mustapippuria (ja muita pippureita maun mukaan)
- kuivattuja yrttejä
- kuivattuja sieniä pari kourallista (mustaa torvisientä, suppiksia, mustavahakasta ja herkkutattia)
- valkosipulijauhetta
- loraus ruokaöljyä

Keitin lientä melko pitkään paistin valmistumista odotellessä, jotta sen maku syveni. Kuumensin liemen vielä kiehumapisteeseen juuri ennen kun upotin paistin siihen.  Annoin paistin jäähtyä liemessä ensin hellalla jonkin aikaa, ja siirsin paistin liemikattilassa sen jäähdyttyä jääkaappiin maustumaan. Paisti oli jääkaapissa maustumassa yön yli.

Näin valmistaen liha ei kuivu vaan pysyy mehukkaana. Ja liha maustuu syvemmin ja maukkaamin kuin pelkästään pintamaustamalla tai etukäteen marinoimalla. Kuivatut sienen antoivat liemelle toki oman herkullisen makunsa.

Liemi kannattaa käyttää myös hyväksi: siitä voi jatkojalostaa ainakin kastikkeen paistille mutta myös sieni- tai sieni-kasviskeiton alkukeitoksi. 

Tein juhliin tätä paistia naudan ulkofileestä. Juhlissa kuulin yhden nuoren miehen sanovan toiselle: "Hei, tää liha on hyvää, tää on varmaan härkää tai jotain..."  ;)

ps. Wiilea-dear, on ollut kiirettä ja väsyä. Nyt on loma ja palailen blogiin;) Kiitos uskollisesta vierailusta!

 Suomessa ostetaan kaupasta Italiansalaattia, joka nykyisellään on usein makaronipohjainen majoneesimössö. Olen ollut espanjalaisten ruokien pyörityksessä viime päivät ja joutunut opettelemaan uutta, mikä on todella mukavaa.

 Suomessa Italiansalaattina tunnettu ruoka on maailmalla, erityisesti Espanjassa ja Latinalaisen Amerikan alueella suosittu ruoka nimellä Ensalada Rusa  - Venäläinen salaatti. Salaatin historia menee 1860-luvun Moskovaan, jos asia kiinnostaa voi googlata lisätietoa. Nykyisin tälle salaatille ei liene enää yhtä oikeaa ohjetta, vaan löytyy monta maukasta sovellusta. Joka tapauksessa itse tehtynä tästä salaatista saa kylmän kesäisen herkkuaterian tai maukkaan lisäkkeen vaikkapa grillatulle lihalle tai kalalle 

Ensaladilla Rusa – Pieni Venäläinen salaatti

 Perusraaka-aineet: 

* keitettyä perunaa  viipaleina tai kuutioina
* pakasteherneitä
* keitettyä porkkanaa ohuina suikaleina

 Peruspohjaan lisätään mieltymyksen mukaan

- kovaksikeitettyjä munia, viipaleina salaatin päälle
- paprikaa pieninä kuutioina
- papuja pilkottuina
- suolakurkkua pieninä kuutioina
- tuoretta kurkkua pieninä kuutioina
- kaprista pieni purkillinen liemineen
- oliiveja (vihreitä) maun mukaan 

Ruokaisaan salaattiin voi lisätä myös 

- tonnikalaa, lohta, kanaa, paistia…pieninä kuutioina
- pieni sipuli ihan pieneksi hakattuna tai ruohosipulia pieneksi leikattuna 

Tästä voi tehdä myös ruokaisan kasvisversion käyttämällä proteiinilähteenä papuja

 Salaatin kastikkeena, jota saa olla runsaahkosti

majoneesia
sinappia
mustapippuria
sitruunamehua
suolaa (kannattaa maistella ensin)

 Salaatin päälle hakataan tuoretta persiljaa

 Itse käytin salaattiin perunan lisäksi suolakurkkua, herneitä, kaprista ja oliiveja ja hyvää oli niinkin. Perunan jätin viipaleiksi, näytti mielestäni paremmalta kuin että kaikki raaka-aineet olisivat olleet pientä kuutiosilppua.

Tämä salaatti on hyvä tehdä jääkaappiin etukäteen maustumaan, mutta pitää pitää huoli siitä, että jääkaapin lämpötila on tarpeeksi kylmä näin kesäaikaan varsinkin.

Jätin tarkoituksella määrät tästä ohjeesta pois,  rohkeasti kokeilemaan raaka-aineita omien mieltymysten mukaisesti. Jos tätä tekee pääruoaksi voisi laskea perunamääräksi 1,5 - 2 perunaa per ruokailija, jos tulee lisäkkeeksi, niin yksi peruna per ruokailija on jo runsaasti.

Tämän tortun valmistin ystäväni tyttärelle Victorialle ja hänen englantilaiselle ystävälleen Victorialle

Victoria-torttu

 Pohja

200 g kaurakeksejä

75-100 g voita

- keksit murustellaan, voi sekoitetaan muruihin ja massa painellaan irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle (pohjalle kannattaa leikata leivinpaperi kakun siirtämisen helpottamiseksi)(kokonaiset keksit ja voin voi myös laittaa yleiskoneeseen ja sekoittaa terällä)

Täyte

4 dl turkkilaista luonnonjogurttia (partajogurttia)

1 dl tyrnimehua

1 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

3 liivatelehteä

- sekoitetaan jogurtti, tyrnimehu ja sokerit

- maistellaan, että saadaan sopiva makeus; maustamaton tyrnimehu on hapanta ja pahaa, maku herää sopivalla määrällä sokeria;)

- liotetaan liivatelehdet kylmässä vedessä muutama minuutti

- kuumennetaan 3-4 ruokalusikallista vettä tai tyrnimehua kattilan pohjalla, puristellaan liivatelehdet liiasta vedestä ja annetaan niiden liueta kuumaan nesteeseen

- sekoitetaan liivate täytemassaan kaatamalla ohuena nauhana ja sekoittamalla tasaisesti

- kaadetaan täyte pohjan päälle, laitetaan kakku jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi

Aito Victoria-torttu koristeltiin orvokinkukilla sekä mustaherukan ja mustikan lehdillä.

Wiilea - rakas blogiystävä - on kaipaillut jo jonkin aikaa ohjetta koivunlehdistä. Opiskelin aihetta netistä ja opin, että nuoria pieniä koivunlehtiä voi käyttää villiyrttinä, salaattiaineena ja niiitä voi vaikkapa pakastaa. Mutta halusin luoda jotain uutta... siitä syystä tämä on viipynyt...

Aamulla työmatkalla autonratissa (silloin yleensä saan ideani) keksin sen, mitä olen alitajunnassani työstänyt viime viikot.

Pestokastike koivunlehdistä eli VASTAPESTO

2 dl pieniä nuoria vaaleanvihreitä koivunlehtiä (ilman kantoja)

1-2 valkosipulinkynttä

1 dl auringonkukansiemeniä

2 tl pansuolaa

1 - 1,5 tl mustapippuria

0,5 - 1 dl juustoraastetta

2 rkl soijakastiketta

1 - 1,5 dl rypsiöljyä

Aineet sekoitetaan sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. 

Maistelin vaalean leivän päällä. Ja maistelin vielä lisää... oli hyvää.

Tätä pestoa voisi mielestäni käyttää sekä kalan että lihan lisäkkeenä ja myös pastakastikkeena.

Nämä aineet on valittu niin, että kotimaisuus on etusijalla. Koivunlehtien lisäksi  auringonkukansiemenet, öljy, juusto ja valkosipuli on mahdollista valita kotimaisina. Tässä ohjessa on poikkeuksellisesti sekä suolaa että soijakastiketta. Maistelin massaa ennen suolan lisäämistä  ja voin vakuuttaa, että suola ja soijakastike herättävät tämän peston maun elämään.

Koivun siitepölyallergia on melko yleistä. joten kannattaa pitää huoli siitä, että tätä tarjotaan vain  allergiasta vapaille henkilöille.

Toivon kommentteja;)